Pitkän vaihtovälin linssien vaihtoväli on puoli vuotta tai enemmän. Näillä perinteisillä, vanhempia teknologioita edustavilla piilolaseilla voidaan korjata tavallista vaikeampia taittovirheitä. Niitä käytetäänkin erityisesti, jos on tarvetta erikoislinssille, jota ei ole saatavana kertakäyttöisenä tai lyhyen vaihtovälin linssinä, tai jos usein vaihdettavien linssien korkea hinta muodostuisi esteeksi.
Pitkän vaihtovälin piilolinssit läpäisevät happea heikommin kuin kehittyneemmistä materiaaleista valmistetut, uudet lyhyen vaihtovälin vastineensa. Aivan kaikkien vanhimmat PMMA-linssit eivät läpäise happea laisinkaan. Tämän vuoksi näitä linssejä käytetään yleensä ainoastaan päiväaikaan, ja ne otetaan yöksi pois.
Usean kuukauden käyttöön tarkoitettujen piilolasien puhdistus on yleensä vaikeampaa kuin uudempien materiaalien – tietysti puhumattakaan nykyisin suosituimmista kertakäyttölinsseistä, jotka vain heitetään roskiin. Yksi monikäyttöneste ei välttämättä riitä, vaan tarvitaan useampaa liuosta. Tämä käytön hankaluus lienee keskeisiä syitä, miksi pitkän vaihtovälin piilarit ovat menettäneet huomattavasti suosiotaan. Optikotkaan eivät niitä nykyisin määrää kuin poikkeustapauksissa.
Pitkää vaihtoväliä ei pidä sekoittaa jatkuvakäyttöisiin linsseihin eli sellaisiin, joita voidaan käyttää yhtäjaksoisesti pitkään ottamatta niitä pois silmästä.